Siirry suoraan sisältöön
Home » Blogi » Päästömittausrajat Euroopan alueella

Päästömittausrajat Euroopan alueella

  • tehnyt
  • 15/02/202222/03/2022
Päästömittausrajat eroavat eri maanosissa toisistaan.

Autojen päästöjä on rajoitettu jo muutamia vuosia erilaisilla määräyksillä, jotka poikkeavat hiukan toisistaan riippuen siitä, missä päin maailmaa ollaan. Ne eivät ole yhteneviä ja siksi autonvalmistajat tekevät eri markkina-alueille eri päästötekniikoilla varustettuja autoja. Euroopan Unionin alueella päästömittausrajat säädetään Euro-päästöluokilla sekä CO2-asetuksella. Myös diesel- ja bensiinimoottoreille ovat omat määräyksensä. Niiden jatkuva tiukentaminen tuo uusiin autoihin yhä monimutkaisempaa tekniikka, mutta niiden myötä on tarkoitus vähentää päästöjä huomattavasti.

Euro -standardi ja päästömittausrajat

Autot eivät saa ylittää raja-arvoja, jotka on asetettu paikallisiksi päästöiksi eli päästöjä, jotka pilaavat hengitysilman laatua. Näitä ovat häkä, hiilivety, typen oksidit ja hiilivety. Kun Euro 6 -standardi otettiin vuonna 2014 käyttöön, siihen annettiin kolmen vuoden siirtymä. Käytännössä se tarkoitti, että siirtymäajan jälkeen bensiinikäyttöisten autojen hiukkaspäästöraja oli sama kuin dieselautoilla. Se myös tarkoitti sitä, että bensiinikäyttöisissä autoissa piti ottaa käyttöön hiukkassuodatin.

Dieselkäyttöisten autojen pakokaasujen päästömittaus tarkoitti typen oksidien entistä tiukempia rajoituksia. Muutos tarkoitti dieselmoottoreissa sitä, että niissä siirryttiin tekemään pakokaasun jälkikäsittely lisäaineellisena. Lisäaineena käytetään muun muassa urealiuosta, josta käytetään nimeä AdBlue. Se lisätään erilliseen säilöön. Tämä lisää jonkin verran myös autojen valmistuskustannuksia, joten todella pienet ja halvat autot menettävät kilpailukykyään sekä suosiotaan dieselmoottorisina.

Miten päästörajoja sovelletaan

Vuonna 2020 hiilidioksidipäästöjen raja-arvoksi tuli 95 g/km, mutta päästörajaa ei kuitenkaan sovelleta jokaiseen ajoneuvoon vaan valmistajan vuoden aikana valmistettujen autojen keskimääräiseen tasoon. Jokaisella valmistajalla on siis valmistajakohtainen keskiarvo, jos se on suurempi kuin raja-arvo, autojen valmistaja joutuu maksamaan sanktiota. Sitä maksetaan jokaiselta valmistetulta autolta ja se oli vuonna 2012 40€ per rajan ylittävä gramma ja summa nousi vuonna 2019 jo 95 euroon.

Avainsanat: